Lokikirja ljudbok

Turussa, lähellä Kaupunginteatteria on puhelinpylväs ja pylväässä ilmoitus: vene myytävänä. Vene näyttää kuvassa laivalta, ja siinä on hieno puinen ruori ja upea kattolamppu. Hetken mielijohteesta menemme puhelinkoppiin ja soitamme veneen myyjälle. Ja jo tunnin kuluttua olemme Paimionjoella tutustumassa veneeseen. Sen nimi on Diana, mutta ei se haittaa. Sitä ennen olemme soittaneet Honksun serkulle Olavi Rinteelle ja kysyneet, minkälaisiin seikkoihin mahdollisen veneenostajan tulisi kiinnittää huomiota. Kysykää että onko siinä varmasti makeavesijäähdytin, Ola vastaa. - Ja sitten heittäkää muutama ämpärillinen vettä kannelle ja katsokaa, ettei kajuutta vuoda. Sauvossa, Paimionjoella, huomaamme, että Dianassa on paitsi upea kattolamppu ja erittäin hieno puinen ruori, myös hyvin kauniit kesäiset ikkunaverhot. Sekä merivesijäähdytin. Heitämme vettä kannelle, ujosti puoli ämpärillistä. Kajuutan ikkunat vuotavat vähän, eivät kovin paljoa. Teemme veneestä tarjouksen. Myyjä hyväksyy sen heti. Meistä on tullut mahonkiristeilijän onnellisia omistajia. Kuinka onnellisia, sitä emme osaa vielä aavistaakaan." Pirkko Saision hilpeä Lokikirja kertoo pienen perheen ihanista kesistä Dianan matkassa merellä. Retket vievät kotisatamasta Lyökistä vaikka minne: Lypertö, Iniö, Airisto, Korppoo, Jurmo, Kumlinge, Maarianhamina, Heinävesi, Lappeenranta, Savonlinna... On loputtoman helteen kesä, ajetaan yössä, jossa pilven reunat ovat puhdasta kultaa ja meri sulaa hopeaa. On kylmää, märkää ja myrskyistä, ja kaikkia itkettää, taivastakin. Joudutaan merihätään ja karille, juodaan whiskyä kuin Muumipappa, tavataan ystäviä, lauletaan ja nauretaan. Ja kaiken on Saikki piirtänyt ja kirjannut Lokikirjaan. "Tämän Lokikirjan omistan Honksulle, joka on aina ollut valmis lähtemään tuuleen ja myrskyyn ja joka on tehnyt satoja voileipiä, kun olen kirjoittanut tätä kirjaa ja piirtänyt näitä kuvia kajuutassa, kannella, kivenkolossa, laiturilla, kapakassa ja taivasalla. Ja Elsalle, joka on tämän kirjan kuvaamien vuosien aika kasvanut laivakoirasta täkkäriksi ja täkkäristä jungmanniksi ja lopulta taitavaksi merenkulkijaksi. Sekä Maralle, Lefalle, Penalle, Ripalle, Raikalle, Jounille, Ilkalle; kaikille kunnon kavereille, jotka ovat jakoavaimineen ja ruuvimeisseleineen olleet valmiit auttamaan 'kun täällähän on vain kaksi naista veneessä'...