Yön lapset (e-bok) av Pertti Laesterä
Pertti Laesterä

Yön lapset e-bok

209 kr
YÖN LAPSET on erilainen runoteos. Sen runot eivät kerro yön lapsista, ne ovat itse yön lapsia. Ne ovat syntyneet yön hiljaisina hetkinä muiden nukkuessa. Tahtoisin kirjan ottavan lukijan mukaan matkalle runon maailmaan. Matkaevääksi olen lähes jokaisen runon edellä kertonut, mitkä tapahtumat tai tunteet ovat vaikuttaneet juuri sen runon syntyyn. Proosarunot ovat runojen tarinoita laidasta laitaa…
YÖN LAPSET on erilainen runoteos. Sen runot eivät kerro yön lapsista, ne ovat itse yön lapsia. Ne ovat syntyneet yön hiljaisina hetkinä muiden nukkuessa. Tahtoisin kirjan ottavan lukijan mukaan matkalle runon maailmaan. Matkaevääksi olen lähes jokaisen runon edellä kertonut, mitkä tapahtumat tai tunteet ovat vaikuttaneet juuri sen runon syntyyn. Proosarunot ovat runojen tarinoita laidasta laitaan. Ne kertovat jokapäiväisestä elämänkulusta, tapahtumista vieraissa maissa, uskon polun kivikoista, joskus elämän hiipumisen varjoisasta portista. Joskus runon mietteet ja lukijan ajatus kulkevat eri linjoilla. Ei niiden tarvitse riidellä, niiden tulisi maltillisesti keskustella keskenään. Näin valistuneelle lukijalle ei runo jää vieraaksi, vaan hän astuu runoon sisälle, ja omakin tunne – hilpeä tai alakuloinen – muuttuu runon osaseksi.
E-bok 209 kr
Författare Pertti Laesterä (författare)
Förlag Bookea
Genrer Skönlitteratur, Lyrik
Språk Finnish
Format pdf
Kopieringsskydd Vattenmärkt
ISBN 9789529479566

YÖN LAPSET on erilainen runoteos. Sen runot eivät kerro yön lapsista, ne ovat itse yön lapsia. Ne ovat syntyneet yön hiljaisina hetkinä muiden nukkuessa. Tahtoisin kirjan ottavan lukijan mukaan matkalle runon maailmaan. Matkaevääksi olen lähes jokaisen runon edellä kertonut, mitkä tapahtumat tai tunteet ovat vaikuttaneet juuri sen runon syntyyn. Proosarunot ovat runojen tarinoita laidasta laitaan. Ne kertovat jokapäiväisestä elämänkulusta, tapahtumista vieraissa maissa, uskon polun kivikoista, joskus elämän hiipumisen varjoisasta portista. Joskus runon mietteet ja lukijan ajatus kulkevat eri linjoilla. Ei niiden tarvitse riidellä, niiden tulisi maltillisesti keskustella keskenään. Näin valistuneelle lukijalle ei runo jää vieraaksi, vaan hän astuu runoon sisälle, ja omakin tunne – hilpeä tai alakuloinen – muuttuu runon osaseksi.

Inga recensioner än